Uusi vuosi - kohti uusia tavoitteita!

Uusi vuosi, uudet tavoitteet!
Vuodenvaihteeseen monelle kuuluu perinteiset uudenvuodenlupaukset. Moni tulee asettaneeksi itselleen kuitenkin todella isoja lupauksia, kieltäneeksi lähes kaiken mahdollisen tai luvanneeksi ryhtyvänsä jonkinlaiseksi superihmiseksi. Viikon tai kahden taistelun jälkeen huomataan, että ote lipsuu pahemmin kuin liukkaassa leuanvetotangossa. Lipsumisesta puolestaan podetaan huonoa omatuntoa ja koko lupaus alkaa tuntua yhtä ahdistavalta ajatukselta, kuin “Fran” valkotaululla woditunnin alkaessa.
Suurten uudenvuodenlupausten sijaan nyt onki hyvä aika lähteä ylittämään itseään pieni pala kerrallaan, päivittäisin askelin. Monta pientä askelta eteenpäin, päivä päivältä tai viikko viikolta ja vuoden lopussa näet kokonaiskuvassa valtavan muutoksen. Kehittyminen ja eteenpäin meneminen vaativat kykyä ja halua tavoitella seuraavaa etappia, mutta myös kyvyn huomata pienimmätkin onnistumiset ja osata iloita niistä. CrossFit on lajina jatkuvaa itsensä haastamista. Aina on jotakin uutta opittavaa ja lajin “vertailtavuus” vanhoihin omiin tuloksiin antaakin päivittäin mahdollisuuden haastaa itseään suorituksiin, joihin et ole ennen pystynyt. Lopulta kova työ palkitaan ja salin PR-kellon kilauttamisen myötä onnistumisen fiilis on mahtava!

Älä ole siis liian ahne tavoitteinesi. Jos haluat päästä paikasta A paikkaan B, on hypättävä pyörän, auton, bussin tai junan kyytiin ja astuttava ulos, kun on perillä. Yksinkertaista, eikö? Jos sen sijaan pyrit suoraan paikasta A paikkaan E, saattaa matka tuntua loputtomalta ja on selkä ja takapuolikin jo ehtinyt puutua niin pahasti ennen pääsyä määränpäähän, ettet päätepysäkillä enää kykene hyppäämään kyydistä. Päädytkin takaisin lähtöpysäkille.
Järkevät, realistiset tavoitteet ja niiden tavoittelu sekä lopulta saavuttaminen ovat ensiarvoisen tärkeää, jotta mikä tahansa tekeminen pysyy mieluisana. Jokainen asetettu suurempi tavoite ja sen saavuttaminen edellyttää välietappeja, ns. check-pointteja, jotka pitää nähdä matkan varrella.

Henkilökohtainen oppivuoteni
Viime vuoden aikana opin itse yhden luultavasti elämäni tärkeimmistä läksyistä tavoitteisiin liittyen. Tästä voisin itseasiassa kirjoittaa kokonaisen romaanin kaikkine tärkeine opetuksineen, loputtomilta tuntuvilta ylämäkineen, henkisine kamppailuineen ja kasvuineen jne. Jotta kuitenkin vältytään draamalta ja saadaan blogi valmiiksi ennen ensikesää, tässä tarinani lyhyesti:

Viime helmikuussa käydyn kilpailun jälkeen asetin itselleni ja treenaamiselle yhden suuren tulostavoitteen, joka liittyi siitä hetkestä vuoden päästä käytäviin samoihin kilpailuihin. Tavoite oli haastava ja sen eteen olisi paiskittava paljon hommia, mutta se oli täysin realistinen ja motivoi minua tekemään töitä sen eteen päivästä toiseen. Olin valmis uhraamaan ja uhrasinkin paljon sen täyttymiseksi. Puolessa välissä matkaa jotakin odottamatonta tapahtui. Loukkaannuin. Urheilijoiden elämässä loukkaantumisethan ei itseasiassa ole sinänsä niin odottamattomia, vaan ne ikävä kyllä kuuluvat todella monen urheilijan elämään. Harva urheilija kuitenkaan odottaa sen sattuvan omalle kohdalle tai valmistautuu siihen etukäteen ajatusmallilla “sitten kun loukkaannun”. Päinvastoin - urheilija pyrkii huolehtimaan niistä asioista, jotka madaltavat loukkaantumisen todennäköisyyttä. Muistan itse viime keväällä katsoneeni boksilla erään asiakkaan kuntouttavan polveaan ja sanoneeni ääneen “En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä itse tekisin, jos sama osuisi omalle kohdalle. Mun kärsivällisyys ei ikinä riittäisi."
No, “karma is a bitch” - sanotaan.

Meni jonkun aikaa (ehkä liian kauan) ennen kuin ymmärsin ja myönsin vamman vakavuuden. Vähitellen oli myös aika myöntää itselleni, suuren henkisen kamppailun käytyäni, että en loukkaantumisesta johtuen tule osallistumaan ko. kilpailuun ja täten en tule saavuttamaan vuoden alussa asettamaani tavoitetta. Kaikki tuntui valuvan sormieni läpi ja kaikki se tehty työ tuntui hukkaan heitetyltä. Olin epätoivoinen ja oli todella vaikeaa luopua luomistani mielikuvista ja mielikuvaharjoitteista, joissa näin itseni ko. kilpailuareenalla ja sen sijaan piti yrittää löytää motivaatiota kuntoutumiseen. Kuten alussa mainitsin - viime vuoden tapahtumat ovat opettaneet minulle paljon. Mutta mitä opin tavoitteista ja niiden asettamisesta?

1. Aseta useampi tavoite. Suurten asioiden rinnalle pieniä asioita, joita voit tavoitella ja mitata vaikka joka viikko.

2. Jos tavoite ei toteudu tai jotakin odottamatonta tapahtuu matkalla, hyväksy se, ota opiksi ja osaa asettaa itsellesi nopeasti uusi, sen hetkistä tilannetta palveleva tavoite.


Apua tavoitteiden asettamiseen voimavaravalmennuksesta
Näistä asioista viisastuneena ja voimaantuneena aion itse olla järkevämpi tavoitteiden asettamisen kanssa ja aion tehdä sen tänä vuonna paremmin. Aiemmasta tuloskeskeisestä ajattelumallistani poiketen, olen myös ymmärtänyt että tavoitteen ei tarvitse aina olla jokin tietty tulos tai yksittäinen suoritus. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi myös asenteisiin, ajatteluun tai toimintaasi tietyissä tilanteissa. Jotta pysyn tavoitteideni asettamisen kanssa oikealla polulla, aion luottaa ammattilaisen osaamiseen ja innostavaan ilmapiiriin. Sen jälkeen aion kirjata ne meidän boksin tavoitetaululle sekä oman keittiöni liitutaululle näkyville, jotta ne pysyvät varmasti mielessä päivittäin.

Nyt sullakin on Eastin jäsenenä mahdollisuus startata vuosi parhaalla mahdollisella tavalla. Asettaa juuri sun hyvinvointia tukevat tavoitteet ja löytää toimivat työkalut niiden saavuttamiseksi. Rohkeushypyn voimavaravalmentaja Reetta auttaa tästä lähin Eastiläisiä parhaaseen suoritukseen tarjoamalla jäsenille voimavaravalmennusta. Startataan vuosi yhdessä keskittymällä tavoitteiden asettamiseen ja niistä motivoitumiseen. Stay tuned!

-Nelli